Nainen paikallaan?

Tuttu tilanne: kokous, kokoontuminen, illanvietto. Paikalla kymmenkunta miestä, iältään 35-70 vuotta. Joukossa yksi nainen. Arvaatte? Minä!

Tilanne on luultavasti sama jotakuinkin kaikissa poliittisissa ryhmissä. Muutama nuorehko nainen on aktiivitoiminnassa mukana ajamassa oman elämäntilanteensa asemaa. Itse en edes tajunnut tilanteen omituisuutta ennen kuin kunnallisjärjestön johtokunnan kokouksessa vanhempi herrasmies herätti kysymyksellään ja pienellä pukkaisulla olkapäähän: miten teitä naisia saisi mukaan toimintaan?

Miksi meitä ei kiinnosta? Kun ajattelee asioita, jotka tällaista kolmevitosta maalla asuvaa perheenäitiä koskettavat, alkaa hengästyttää: neuvolat, terveydenhoito, päivähoito, koulutus… Lisätään listaan omien vanhempien tuleva hoito, lähipalveluiden säilyminen ja asuinkunnan viihtyisyys. Juttuja, joita varten olisi hyvä useammankin aktivoitua toimimaan!

Kynnys laittaa itsensä peliin on ihmisillä erikorkuinen. Mietin itselleni epätyypillisesti varsin pitkään kehtaanko pläjäyttää naamani vaalijulisteeseen ja pyrkiä ehdolle. Minulla ei puolueen valinnassa ollut vaikeutta, mutta monia tuntui ihmetyttävän mitä tämän ikäinen nainen tekee kepun riveissä. Omasta mielestäni Keskusta tuntuu olevan ainut puolue, joka on oikeasti huolissaan perheiden jaksamisesta ja maaseudun asuttuna pitämisestä, sen puolesta saisivat nuoret perheet liittyä joukoittain mukaan vaikuttamaan.

Mikä olisi se täky, jolla saataisiin aktivoitua porukkaa mukaan? Vuosi kuntapolitiikassa on takana ja fakta on se, että kokouksissa puutuu takapuoli, niitä varten saa lukea satoja sivuja aineistoa, illat venyvät pitkiksi, on nälkä, jano ja vessahätä. Lasten mielestä äiti on aina kokouksessa, äidin mielestä koskaan ei ole aikaa lukea tarpeeksi hyvin etukäteen liitetiedostoja, koska muuten jää lapset ruokkimatta ja pyykit pesemättä. Kylillä kuulee miten hanurista asiat ovat, verojakin nostatte ja koulubussi ei hae ovelta asti.

Tällä kaikella on onneksi toinenkin puoli. Vuoden aikana olen kehittänyt kriittistä ajatteluani, tajunnut asiayhteyksiä ja yrittänyt niitä selittää muillekin. Saanut monta uutta ystävää, ja ymmärtänyt sen, että pienet ponnisteluni suuressa poliittisessa soppakattilassa tuottavat joskus tulosta, joka oikeasti hyödyttää kotikylääni tai lähikoulua. Asioiden hoito vaatii verkostoitumista ja kykyä tiimityöhön. Pahimmillaan puurtaminen johtaa katkeraan pettymykseen joka hikoillaan pois ylivauhtisella juoksulenkillä, parhaimmillaan pieneen onnistumiseen, jonka voimalla jaksaa taas istua seuraavan palaverin.

Onhan siinä ukkoporukassa ihan letkeä meno ja hyvä henki, mutta hyvä nainen, tule mukaan kaveriksi! Meitä tarvitaan!

Sari Harakka

Teksti julkaistu myös 28.11.2013 Satakuntalaisessa

Esittelyssä tällä viikolla

Olen Harakan Sari, kotiäiti Huittisten Vampulan Siivikkalasta. Perheeseeni kuuluu kolme lasta, varsin ihana aviomies ja aika lauma karvaisia ja sulkaisia kavereita. Tänne Satakuntaan olen kurvannut Varsinais-Suomesta Mustialan kautta, jossa opiskelin amk-agrologiksi. Olen innokas puutarhaharrastaja, ja kaavailin siitä pitkään ammattiakin. Nyt tyydyn hääräämään omassa maatalon pihassa ja antamaan vinkkejä kavereille. Talvisin hiihdän harjun upeissa maisemissa ja syvään juurtuneesta epäluulostani huolimatta olen alkanut jumpata Spiraalin innostavien ohjaajien tunneilla. (Vanhahko koira oppii uusia temppuja, jee!) 

Lukemisesta olen tykännyt ihan pienestä asti, ja samaa perinnettä yritän siirtää omille lapsille. Viime aikoina ilahduttavia lukukokemuksia ovat olleet esimerkiksi Peter Hoegin Norsunkouluttajien lapset ja Sirke Happosen Muumiopas. Molemmat hykerryttävät omalla tavallaan pitkään lukemisen jälkeen. Lasten kanssa luemme tällä hetkellä Timo Parvelan Maukka ja Väykkä-sarjaa. Siinä on elämänopetusta ihan jokaiselle todella hauskasti kirjoitettuna! Autoillessa radiossa soi Radio Rock, Pariisin Kevät, PMMP tai Samuli Putro. Viimeisin levyhankinta on mahtavan hyvä Foo Fightersin Wasting Light.

En ymmärrä enkä hyväksy nykyajan vihapuheita. Viha on jo sanana vahva ja pelottava. Sen lietsominen ajaa ihmisiä tyhmiin tekoihin, ja usein on kyse vain jostakin, mitä ei vielä tunneta tai ymmärretä. Pelottavinta on, että tämä jonkun asian tai ilmiön vihaaminen siirretään suoraan seuraavalle sukupolvelle. Viha voidaan verhota uskonnon, kansalaisuuden tai jonkun yleisen normin taakse, jolla sille saa muka oikeutuksen. Ei saa, ja lapsia ei näihin sekoiluihin pitäisi sekoittaa ollenkaan.

Iloitsen positiivisista ihmisistä, puhtaasta luonnosta ja pienistä jutuista, jotka saavat ajattelemaan, että tässä maailmassa sittenkin hyvä voittaa. Lasten suuret viisaudet naurattavat päivittäin.

Politiikkaan ja Keskustan touhuihin lähdin ihan perinteisestä vaikuttamisen halusta. Aate on kotoa peräisin, maalaiselle Keskusta on aina ollut luonteva puolue. Nykyään koen kepulaisten touhut sellaiseksi tasaiseksi ja harkitsevaksi politiikaksi. Ei hötkyillä laidasta laitaan ja tehdään hommat kunnolla.

Uutena valtuutettuna toivon pysyväni asioiden tasalla. Haluan ajaa perheiden ja suomalaisen ruuantuotannon asioita. Uusia juttuja ja opittavaa on paljon, onneksi on intoakin. ;)

Viikon kirjoittaja

Olen Laurilan Harri, maanviljelijä ja eläkkeellä oleva luokanopettaja Huittisista. Kotoisin olen Harjavallasta, Huittisiin tulin 70-luvulla. Perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta. Keskustalaisuus on tullut ilmeisesti suvun perintönä. Maalaisliiton Satakunnan piirijärjestö perustettiin Harjavallassa. Aate on siis isoisän ja isän peruja. Keskusta pitää edelleen maaseudun puolia, joka on minulle tärkeä asia.

Harrastan liikuntaa, kävely ja hiihto ovat mieluisia lajeja. Laulan kuorossa ja olen innostunut sukuseuratoiminnasta. Musiikin suhteen olen lähes kaikkiruokainen. Ainoastaan disco saa kanavan vaihtumaan. Luen mielelläni ja esimerkiksi Leon Urisin Kolmiyhteys, James Clavellin Shogun, Christian Jacq'n Ramses-sarja ja kaikki suomalaisten puolustustaisteluista kertovat kirjat ovat tehneet vaikutuksen.

Negatiivisessa mielessä ihmettelen, kuinka maailmanlaajuisesti jatketaan kestämätöntä kehitystä ja sillä on edelleen kiistaton valta-asema,  taloudellinen kilpailu ja pörssit määräävät liikaa. Toisaalta positiivista on se, että kestävään kehitykseen on alettu kiinnittää huomiota.

Tällä uudelle valtuustokaudelle tavoitteenani ja toiveenani on, että lautakunnista lähes yksimielisesti lähteneet päätökset eivät lopsahda kalkkiviivoilla. Erityistä tarkkaavaisuutta saisi olla myös kylien nykyisten vähäisten palvelujen turvaamisessa, joissa paikkakunnalla on laajaa kannatusta.

Omaa väkeä

Tästä eteenpäin Huittislainen esittelee ihmiset tekstien takaa. Ensimmäisenä vuorossa kuntaliitostuumailuineen Hannu. Ensi viikolla bloggaa Ylikännön Martin. Mistä, se selviää keskiviikkona! ;)

Viikon kynäniekka

Olen Haapasalon Hannu, leskimies, kahden kauniin tyttären Hannan ja Anna-Katariinan isä, kahden hyvän vävyn appiukko, ja kahden ihanan lapsenlapsen pappa ja leikkikaveri. Olen kotoisin Huittisista, siis syntynyt täällä, mutta 5- vuotiaana muuttanut Keikyään. Huittislainen minusta tuli uudelleen 1982 ja olen täällä sitten roikkunut siitä saakka, vaikka osan -90 lukua asuinkin ulkomailla. 

Harrastan hyötyliikuntaa metsässä ja mökillä, rakentelen kaiken laista, pidän kalastuksesta ja luonnossa vaeltamisesta. Luen aika paljon ja yritän pysyä ajatuksella ja nuorekkaana seuraamalla mitä ympärillä tapahtuu. Luen runsaasti, elämänkertoja, historiaa, jännitystä jne. Jokapäiväiseen lukemiseen sisältyy myös Raamattu ym. hengellistä kirjallisuutta. Ei niinkään kovin opillista, vaan sellaista jossa kerrotaan ihmisten arkielämän asioista. Nyt on menossa Simon Segal Montefiore’n Jerusalem kaupungin elämänkerta, sellainen tiilikivenvahvuinen teos. Koska tuo kaupunki on minulle kuin kotikaupunki, siellä asuttujen vuosien takia sen historia kiinnostaa. 

Musiikin suhteen olen lähes kaikkiruokainen, mielialasta riippuu, mikä kulloinkin tuntuu mukavalta. Klassinen, R&B, Blues, Soul, Oriental, hengellinen. Erästä rovaniemeläistä Euroviisukappaletta en ole koskaan kuunnellut alusta loppuun, vaan vaihdan kanavaa välittömästi kun se alkaa…Viulu on suosikki-instrumenttini, varsinkin kun sitä joku osaa hyvin soittaa… 

Maailmassa ihmettelen luonnon monimuotoisuutta ja sen kauneutta. Ihmettelen myös tieteen ja teknologian saavutuksia. Ihmettelen ja arvostan kansoja, jotka ovat pitkien sortovuosien jälkeen saaneet itsenäisyytensä takaisin. Negatiivisessa mielessä ihmettelen ihmiskunnan sotaisuutta. Ihmettelen arabikevään tapahtumia, Syyrian kansanmurhaa, Pohjois-Korean kansaa. Ihmettelen suomalaisia leipäjonoja, ja sitä, miksi olemme itsekkyydessämme päästäneet osan kansastamme putoamaan kyydistä. Ihmettelen miksi kansamme rappeutuu moraalisesti kaiken aikaa ja voi pahoin. 

Keskusta on monenkirjavan kansamme oiva puolue, jossa vielä voi asioihin vaikuttaa ja jossa hitusen on jäljellä sitä arvopohjaa, jonka itse koen oikeaksi. Mukavaa, iloista väkeä ja ajassa kiinni olevaa toimintaa!

Huittisissa tunnen olevani kotonani ja omieni joukossa. Täällä on sopivan hiljaista ja tapahtumaköyhää. Täältä ei kysytä henkkareita , kun asioi kaupoissa, jos unohtaa lompakon kotiin, ei sekään haittaa. Eli maaseudun rauhaa palveluiden keskellä, suuri kulttuurin kehto, jossa ihmiset puhuvat ihanaa murrettaan.

Tavoitteita valtuustokaudelle: työ on yhteinen yli puoluerajojen, eli toivon meidän löytävän hyvän yhteishengen, jossa voimme tehdä oikeanlaisia päätöksiä. Mahdolliset kuntaliitokset ja niiden mukanaan tuomat haasteet palveluiden säilymisestä huittislaisille on minulla suuri huolenaihe. Juuri nyt painaa minua koulukiinteistöjen sisäilmaongelmat, satelliitit ja sairauspoissaolojen suuri määrä. 

Tervetuloa!

Mitä kuntapolitiikassa tapahtuu? Kuka siellä on mukana? Entä miten pitää kuntapolitiikkona yhteyttä kuntalaisiin?  

Haluamme, että Keskustan toimintaan on helppo tulla mukaan, ja meitä on helppo lähestyä. Siksi aloitamme kunnallisjärjestön väen kanssa tämän uuden blogin, Huittislaisen. Blogi päivittyy keskiviikkoisin ja kirjoittajia esitellään matkan varrella. 

Olet lämpimästi tervetullut lukijaksi! Kommentteja voi jättää kommenttiboksin kautta tai suoraan sähköpostitse osoitteeseen huittislainen@gmail.com.