Saimme heinäkuussa päiväksi Suomi Areenan Huittisiin. Sää
suosi, kirkkopuisto oli tapahtumalle upea miljöö ja kansaa oli liikkeellä.
Paneelikeskustelujen jälkeen oli meille luottamushenkilöille järjestetty hiukan
erilaista ohjelmaa. Aktiivinen nuorisovaltuusto haastoi ensin sählyotteluun ja
sen jälkeen nuorisoklubille keskustelemaan. Halusin kilpailuhenkisenä tyyppinä
ehdottomasti osallistua otteluun, ja arvelin pärjääväni hyvän juoksukuntoni
ansiosta mainiosti. Paikan päällä selvisi, että kaukalo oli minikokoinen
karsina torin reunassa, ilmeisesti suunnittelussa oli otettu huomioon
valtuuston ikä ja kunto. Päätin vaihtaa taktiikkaa ja huitoa menemään aina kun
pallon näen. Pelata en osaa, mutta vauhti korvannee tekniikan, tuumin.
Saimme kokoon kolme ketjua, joita vaihdettiin aina maalista.
Peli eteni niin kuin etukäteen pelkäsimme. Nuo nopeajalkaiset ja kauniit
nuorisovaltuutetut veivät porukkaamme kuin laskiämpäriä. Peli päättyi 10-4
tappioon, mutta taistelimme urheasti ja oma taktiikkani piti. Hulluna laukomalla
tein kaksi maalia, jotka lisään ehdottomasti toistaiseksi lyhyen ansioluetteloni
maineikkaaksi jatkoksi.
Puolen tunnin taistelun jälkeen siirryttiin viereiselle
nuorisoklubille kahville ja mehulle. Nuoret olivat kirjoittaneet pöytiin omaa
elämäänsä koskettavia kysymyksiä, ja jakaannuimme keskustelemaan niin, että
kaikissa pöydissä oli sekä luottamushenkilöitä että nuorisovaltuutettuja. He
toivoivat vastauksia esimerkiksi miten Huittisissa kesätyönhankinta helpottuisi
tai miksei keskustassa voisi olla uimarantaa. Ainakin omalla kohdallani tilanne
oli enemmän saava kuin antava. Oli mielenkiintoista jututtaa eri
elämäntilanteessa olevia ihmisiä, joiden elämää en kunnolla tunne. Vanha en
toki ole itsekään ainakaan omasta mielestäni, mutta siinä nuorten kanssa keskustellessa
huomasin, että tässä elämäntilanteessa nuorison asiat ovat olleet kaukaisia.
Nyt, näiden fiksujen ja avointen nuorten itse kertoessa asioistaan, tuli halu
auttaa ja vaikuttaa.
Sen lisäksi, että meidän valtuutettujen pitää muistaa myös
tämä lapsuuden ja aikuisuuden välissä harhaileva kansanosa lasten,
työssäkäyvien ja vanhusten lisäksi kannustan nuoria itseään vaatimaan
vastauksia omaa elämää koskeviin kysymyksiin. Vaikuttamisen kanavia kannattaa
käyttää tärkeissä asioissa. Facebookissa huutelu tai adressien lähettely ei
välttämättä ole se oikea keino, vaikka se nykyään helppoa ja suosittua onkin.
Suora yhteydenotto päättäjiin tai aloitteiden teko nuorisovaltuuston kautta vie
viestiä siitä, että nuoret oikeasti haluavat vaikuttaa omaan elämäänsä
asiallisella tavalla. Ja jos joku yhteyttä iästä riippumatta ottaa, on
vastapuolenkin otettava asia vakavasti. Jos ei muu auta, niin voi yrittää
muistella omaa nuoruuttaan. Kukapa meistä ei olisi, silloin joskus aikoja
sitten muinaisuudessa, halunnut mukavaa harrastuspaikkaa tai kattoa päänsä
päälle talvikylmällä kartsalla?
Sari Harakka
Julkaistu myös elokuun 2013 Satakuntalaisessa
