Hepo hirnahtaa

Ruoka saa puhetta aikaan. Jos ruuasta löytyy jotakin, mitä siinä ei pitäisi olla, on myrsky valmis. Kun romanialainen heppa laukkaa länsieurooppalaisen kuluttajan lautaselle, vedetään herneet nenään ihan toden teolla.

Olen koettanut asennoitua tähän suureen ruokakohuun sen ansaitsemalla vakavuudelle, mutta rehellisesti sanottuna se herättää minussa vain sääliä. Nimittäin sitä romanialaista hevosta kohtaan. Jos joku ihan oikeasti, tahdonalaisesti ostaa ja syö jossakin kaukana tehtyä valmisruokaa, hän kauhoo aivan tietoisen riskin lautaselleen. Hyvää ruokahalua vain! Hevosparka sen sijaan on matkustanut pahimmassa tapauksessa vuorokausia ahtaassa, ilmastoimattomassa rekassa kymmenien kohtalotoverien seassa vain siksi, että Itä-Euroopassa hevosenlihasta maksetaan paljon enemmän kuin lännessä.

Voisin upota eläinkuljetusten viidakkoon, mutta totean vain, että Suomessa on asiat hyvin ja kuljetukset hoidetaan lainmukaisesti. Tässä olisi myös paikka alkaa valistaa hevosenlihan hyvästä ravitsemusarvosta, rautapitoisuudesta ja varsinkin kotimaisen hevosenlihan ekologisuudesta. En nyt poikkea sillekään polulle, vaan palaan aiheeseen ja kysyn: kuka haluaa ostaa ulkomaista valmisruokaa? Miksi sitä edes Suomeen tuodaan?  Meillä on äitien tekemää ruokaa, forssalaisten tekemää sapuskaa ja kymmeniä muita vaihtoehtoja jos ihminen välttämättä haluaa muovilaatikkoon pakattua mössöä syödä. 

Ennen kaikkea täällä tuotetaan kotimaista perunaa, possua, nautaa ja kanaa. Ruokakaupat ovat runsaudensarvia, joista löytyy raaka-aineet jokaisen kukkarolle. Netti on täynnä ruokaohjeita ja kansalaisopistot kurssittavat potunkeittoon jos soppakattila on vieras kapine. Kenenkään ei ole pakko syödä ulkomailta raahattua einestä. Suomalaista ruokaa myydään kaupasta. Siitä löytää joutsenmerkin, joka kertoo ruuan kotimaisuudesta. Pientuottajien jauhoja ja juureksia on melkein joka puodissa. Lihaa voi ostaa suoraan tuottajilta, jos haluaa vältellä suurten lihatalojen mahtia. Näille raaka-ainekohuille voi nauraa ja kohauttaa hartioitaan. Suomessa on homma hallussa, pykäliä ja direktiivejä noudatetaan ja ruoka tuotetaan puhtaassa maassa. Siihen voi luottaa ja haistattaa ulkomaisilla ravioleilla hevonkakat.

Sari Harakka