Kesäajasta

Viime sunnuntaina oli jälleen päivä, jolloin kelloja siirrettiin tunnilla lähemmäksi juhannusta. Suomessa kesäaikaa on käytetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1981 ja koska olen saanut ensimmäisen oman kelloni muistaakseni vuotta aiemmin, olen saanut kunnian olla mukana kaikissa tähänastisissa siirroissa.  Itseäni ja ilmeisesti aika monia muitakin moisen siirtelyn tarkoituksenmukaisuus on alkanut arveluttaa. Ajattelin näin pääsiäisen kunniaksi vähän kerrata kesäajan vaiheita ja miettiä voisimmeko sittenkin selvitä elämästä hengissä ilman siirtelyä.

Kesäajan käyttöä on perusteltu energian säästöllä. Vuorokauden valoisat tunnit saadaan tehokkaaseen käyttöön eikä päivänvaloa haaskata. Kesäaika debytoi aikoinaan ensimmäisen maailman sodan aikaan Saksassa 1916, jolloin alkoi käydä ilmeiseksi, ettei sen kertainenkaan maailmanvalloitus taida sujua ihan kuin Strömsössä.  Sotaa käyvän maan talous alkoi olla huonossa hapessa ja kaikki kivet oli käännettävä säästöjen löytämiseksi. Pari vuotta myöhemmin kävi selväksi, ettei kellon siirtäminen ollut riittävä toimenpide ympärysvaltojen kukistamiseksi mutta toisaalta myös vastapuolella mm. Britannia ja Yhdysvallat olivat ottaneet kesäajan käyttöön samoin perustein. Sodan jälkeen kesäajan käytöstä luovuttiin, koska yllättäen kansalaiset eivät pitäneet kellon siirtelystä.

Noin neljännesvuosisata myöhemmin oltiin jälleen siinä tilanteessa, että Saksan ja sen kanssasotijoiden oli nopeasti keksittävä jotain uutta ja yllättävää pärjätäkseen liittoutuneille. Tässä yhteydessä eli 1942 kesäaikaa kokeiltiin myös Suomessa. Suomessa kokeilu jäi yhden vuoden mittaiseksi, koska jälleen yllättäen kansa ei siitä pitänyt ja ilmeisesti Suomen sodanjohtokin aikoi taipua sille kannalle, ettei kellon siirrolla välttämättä paikata mm. El Alameinin, Stalingradin ja Kurskin taisteluiden sekä muutamien pienenpien harmillisten takaiskujen menetyksiä. Tämän jälkeen kesäaikaa ei tietääkseni ole yritetty käyttää aseena. Toistaiseksi.

Kesäaika koki uuden tulemisen 1970-luvulla. Tällä kerralla syyllisiä eivät olleet saksalaiset vaan jyhkeäprofiiliset sheikit ja heidän edustamansa öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio OPEC eli valtioiden välinen kartelli. OPECin jäsenet olivat suivaantuneet Israelin harmillisesta menestyksestä Jom kippur-sodassa 1973 vaikka Egypti ja Syyria olivat lähes täydellisesti onnistuneet salaamaan sodan aloittaneen yllätyshyökkäyksensä sen kimppuun. OPEC päätti rajoittaa öljynvientiä länsimaihin ja supistaa tuotantomääriä. Seurauksena oli ns. ensimmäinen öljykriisi, jonka takia Suomessakin jouduttiin antamaan määräyksiä mm. asuntojen korkeimmista sallituista lämpötiloista ja rajoittamaan katuvalaistusta.

Öljykriisistä viisastuneina länsimaat alkoivat toden teolla miettiä energiatehokkuuttaan ja tässä vaiheessa keinovalikoimaan nostettiin jo monesti aiemmin tehokkuutensa näyttänyt kesäaika. Koska byrokratia ottaa aikansa, kesäaikaan siirryttiin Euroopassa yleisesti vasta vuonna 1980 eli juuri parahiksi vuotta aiemmin tapahtuneen Iranin vallankumouksen laukaiseman toisen öljykriisin jälkimainingeissa. Suomessa oli tuohon aikaan vielä vallalla sellainen vanhakantainen toimintamalli, ettei eurooppalaisia uutuuksia otettu täällä käyttöön heti ensimmäisenä vaan mukaan lähdettiin vasta vuotta myöhemmin. (Jos kesäaika otettaisiin käyttöön nyt, Suomi todennäköisesti siirtäisi vapaaehtoisesti kelloa kahdella tunnilla, ettei vaan epäiltäisi veneenkeikutuksesta.)

Sitten kesäajan astronomisiin ja globaaleihin perusteisiin. Päivän pituus maapallolla vaihtelee vuodenaikojen ja kunkin paikan etäisyyden navoille, suhteessa. Tästä johtuu se, että kellon siirtelyllä saatava teoreettinenkin hyöty rajoittuu lähinnä lauhkealle vyöhykkeelle eli Euraasian sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikan tietyille alueille. Tropiikissa päivä ja yö ovat vuoden ympäri lähes samanmittaiset ja lähellä napoja, kuten Suomessa, talvella on pimeää ja kesällä valoisaa, kellosta huolimatta.  Kesäaikaan siirrytään kevätpäiväntasauksen jälkeen, jolloin valoisaa on jo yli 12 tuntia vuorokaudessa ja Suomessa valon määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia. Suomessa kesäaikaa voidaankin perustella lähinnä muun Euroopan kanssa suunnilleen samassa ajassa pysymisellä.

Viime vuosina kesäaika onkin kohdannut enenevässä määrin vastustusta maailmalla. Vanhastaan Yhdysvaltain osavaltioista maan etelärajalla sijaitseva Arizona ei sitä käytä ja Australiassa vain kolme eteläisintä osavaltiota käyttää. Varsin tuore kellonsiirtelyn totaalikieltäytyjä on Venäjä, joka jäi viime vuonna pysyvästi kesäaikaan. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että lähes varttikierroksen maapallon ympäri ulottuvalla valtiolla on käytössä yhteensä yhdeksän aikavyöhykettä, joten viisarien siirtelyä piisaa ilman kesäaikaakin. 

Kesäaika ilmiönä kuuluu teolliseen yhteiskuntaan, jossa kaikki toiminta oli hyvin sidottua kelloon. Nykyisin ollaan pääosin siirrytty jälkiteolliseen tietoyhteiskuntaan, joka on ns. aina auki. Kauppaa käydään verkossa ympärivuorokauden, sähköposti kulkee kellonajasta välittämättä ja tällainen sattumablogistikin voi julkaista tuotoksiaan milloin huvittaa. Mielestäni kesäaika ilmiönä joutaisi siirtää historiaan ja kuriositeetiksi, jota sitten myöhemmin voisi muistella ja herättää kummastusta nuorisossa. Tietääkseni asian tiimoilta on jo vireillä nykyisin niin muodikas kansalaisaloite eduskunnalle. Vaikkei allekirjoittanut olekaan mikään fanaattinen kansalaisaloitteen kannattaja, täytyy todeta, että on eduskuntaan turhempiakin aloitteita kiikutettu.

Martin Ylikännö